(3) Epätodennäköinen ystävyys Titanicin kahdeksannessa pelastusveneessä
- 39
- 0
- 1
She added: "The countess used to send us a letter at Christmas and she always put a pound coin in."
Hän lisäsi: "Kreivittärellä oli tapana lähettä kirjeita Jouluna ja hän aina laitti niihin punnan kolikon."
She said her father had treasured his watch but 15 years ago she sold it at auction to raise some money.
Hän sanoi isänsä vaalineen kellonsa mutta viisitoista vuotta sitten hän myi sen saadakseen rahaa.
The family had no idea where it ended up and Ms Jones was resigned to the fact she would never see it again.
Perhe ei tiennyt mihin kello oli päätynyt ja Hra Jones oli luopunut siitä, ettei hän tulisi koskaan näkemään sitä uudelleen.
But the countess's own family had kept a record of their ancestor's Titanic story and when they saw the watch was for sale they bought it to add to the lifeboat plaque and letters they already had in their collection.
Kreivittären perhe on kuitenkin aina pitänyt muistikirjaa (?) heidän esivanhempiensa Titanic-tarinoista ja nähdessään kellon myytävänä he ostivan sen lisätäkseen kokoelmaansa.
Angela Young, the great granddaughter of the countess, travelled to Liverpool to surprise Ms Jones with a visit and show her the watch, plaque and letters from her father.
Angela Young, kreivittären suuri tyttärentytär, matkusti Liverpoolin yllättääkseen Hra Joneksen vierailemalla luonaan osoittaen isänsä kellon, laatan ja kirjaimet.
She said: "She (the countess) was quite courageous but she never talked about it. She was only 33 and she didn't expect to find herself in a lifeboat and in a lifeboat where nobody knew how to row.
Hän sanoi: "Hän (kreivitär) oli hieman uskalias mutta hän ei koskaan puhunut siitä. Hän oli vain kolmekymmentäkolme vuotias eikä hän odottanut löytää itseään pelastusveneessä jossa kukaan ei osannut soutaa.
"An unlikely bond was formed (between the countess and Thomas Jones) and she had enormous respect for him.
"Outo side muodostuttiin (välittären ja Joneksen välillä) jä hän kunnioitti häntä suuresti.
Hän lisäsi: "Kreivittärellä oli tapana lähettä kirjeita Jouluna ja hän aina laitti niihin punnan kolikon."
She said her father had treasured his watch but 15 years ago she sold it at auction to raise some money.
Hän sanoi isänsä vaalineen kellonsa mutta viisitoista vuotta sitten hän myi sen saadakseen rahaa.
The family had no idea where it ended up and Ms Jones was resigned to the fact she would never see it again.
Perhe ei tiennyt mihin kello oli päätynyt ja Hra Jones oli luopunut siitä, ettei hän tulisi koskaan näkemään sitä uudelleen.
But the countess's own family had kept a record of their ancestor's Titanic story and when they saw the watch was for sale they bought it to add to the lifeboat plaque and letters they already had in their collection.
Kreivittären perhe on kuitenkin aina pitänyt muistikirjaa (?) heidän esivanhempiensa Titanic-tarinoista ja nähdessään kellon myytävänä he ostivan sen lisätäkseen kokoelmaansa.
Angela Young, the great granddaughter of the countess, travelled to Liverpool to surprise Ms Jones with a visit and show her the watch, plaque and letters from her father.
Angela Young, kreivittären suuri tyttärentytär, matkusti Liverpoolin yllättääkseen Hra Joneksen vierailemalla luonaan osoittaen isänsä kellon, laatan ja kirjaimet.
She said: "She (the countess) was quite courageous but she never talked about it. She was only 33 and she didn't expect to find herself in a lifeboat and in a lifeboat where nobody knew how to row.
Hän sanoi: "Hän (kreivitär) oli hieman uskalias mutta hän ei koskaan puhunut siitä. Hän oli vain kolmekymmentäkolme vuotias eikä hän odottanut löytää itseään pelastusveneessä jossa kukaan ei osannut soutaa.
"An unlikely bond was formed (between the countess and Thomas Jones) and she had enormous respect for him.
"Outo side muodostuttiin (välittären ja Joneksen välillä) jä hän kunnioitti häntä suuresti.
Hän lisäsi: "Kreivittärellä oli tapana lähettä kirje Jouluna ja hän aina laittoi siihen punnan kolikon."
Hän sanoi isänsä vaalineen kellonsa, mutta viisitoista vuotta sitten hän myi sen huutokaupassa saadakseen rahaa.
auction = huutokauppa
You can also say "hän huutokauppasi sen saadakseen rahaa"
Perhe ei tiennyt mihin kello oli päätynyt ja Hra Jones oli (jo) luopunut siitä/ajatuksesta, että hän tulisi koskaan näkemään sitä uudelleen.
I think "Hra Jones oli jo luopunut ajatuksesta, että..." would be more natural way to say it.
Also I would say: "että hän tulisi enää koskaan näkemään sitä."
Kreivittären perhe oli kuitenkin aina pitänyt muistissa heidän esivanhempiensa Titanic-tarinaa ja nähdessään kellon myytävänä he ostivan sen lisätäkseen kokoelmaansa pelastusveneen laatan ja kirjainten joukkoon.
I'm not entirey sure what record means in the original text but the way I translated it kind of omits the problem.
Angela Young, kreivittären lapsenlapsenlapsi, matkusti Liverpoolin yllättääkseen neiti Joneksen vierailemalla hänen luonaan ja näyttämällä hänen isänsä kellon, laatan ja kirjaimet.
In this case "isänsä kellon" would refer to Angela's father and "hänen isänsä kellon" to Ms Jones' father.
Hän sanoi: "Hän (kreivitär) oli aika/melko uskalias, mutta hän ei koskaan puhunut siitä.
Hän oli vain kolmekymmentäkolme vuotias eikä hän odottanut löytävänsä itseään pelastusveneessä, jossa kukaan ei osannut soutaa.
"Outo suhde muodostui (kreivittären ja Thomas Joneksen välillä) ja kreivitär kunnioitti häntä suuresti.
As Finnish has no distinction between he and she, you have to use some other way to indicate who respects whom.